Lähdekoodi sivulle Äärimmäinen plantaarifleksio: ojennus, demipointe ja pointe

== Äärimmäinen plantaarifleksio ==
[[Kuva:Plantaarifleksio2.jpg|thumb|150px|Kuva C1. Normaali jalan ja nilkan plantaarifleksio on 50 astetta, ideaalinen tanssijan plantaarifleksio on 90-100 astetta.]]

[[Nilkan ja jalan nivelet|Nilkan ja jalan nivelten]] maksimaalinen plantaarifleksio esiintyy hyvin monipuolisesti baletin tekniikan useissa liikkeissä, mm. [[#Nilkan ojennus|nilkan ojennuksessa]], korkealla päkiöiden päällä seistessä ([[#Demipointe|demipointe]]) ja kärkitossuilla tanssiessa ([[#Pointe ja kärkitossutyöskentely|pointe]]). Lajin ideaalien mukaan tanssijan nilkan ja jalan nivelten plantaarifleksion tulisi olla yhteensä 90-100 astetta<ref>Clippinger 2007, 336</ref>, kun taas ei-tanssijoilla plantaarifleksio on keskimäärin 50 astetta (kuva C1). Toistuvana äärimmäinen plantaarifleksio kuormittaa jalan ja nilkan rakenteita ja saattaa johtaa erilaisiin rasitusvammoihin, mm. [[Flexor hallucis longuksen tendiniitti|flexor hallucis longuksen tendiniittiin]], [[Rasitusmurtumat|rasitusmurtumiin]], [[Akillesjänteen tendiniitti ja tendinoosi|akillesjänteen tendiniittiin]] ja nilkan [[Anteriorinen pinnetila|anterioriseen]] ja [[Posteriorinen pinnetila|posterioriseen]] pinnetilaan. Oikein linjatut asennot eivät kuitenkaan yleensä aiheuta tanssijalle suurta vammariskiä, vaan usein vasta tekniikkavirheet johtavat nilkan ja jalan alueen ylikuormittumiseen ja vammoihin. Tällä sivulla onkin käsitelty kunkin liikkeen yhteydessä myös tekniikkavirheiden aiheuttamaa ylikuormitusta.


== Nilkan ojennus ==

Baletin tekniikassa nilkan ojennus tehdään melkein aina, kun alaraajalla suoritetaan avoimen kineettisen ketjun liike. Ojennuksessa nilkan ja jalan nivelet plantaarifleksoidaan siirtämättä painoa alaraajalle. Plantaarifleksion tulisi olla kokonaisuudessaan 90-100 astetta. Baletin tekniikassa suositaan asentoa, jossa [[Jalan_kaaret#Sisempi_pitkitt.C3.A4inen_kaari|jalan sisempi kaari]] on korkea ja jalkaterä on hienoisessa abduktiossa ja eversiossa plantaarifleksion lisäksi.<ref>Clippinger 2007, 333, 336</ref> Ojennuksessa suurin plantaarifleksio tapahtuu [[Nilkan_ja_jalan_nivelet#Ylempi_nilkkanivel|ylemmästä nilkkanivelestä]] ja [[Nilkan_ja_jalan_nivelet#Metatarsofalangeaalinivelet_ja_interfalangeaalinivelet|metatarsofalangeaalinivelistä]], loput muista jalan nivelistä<ref>Ahonen 2008, 101-2</ref>. Useat [[Nilkan ja jalan lihakset|nilkan ja jalan lihaksista]] osallistuvat plantaarifleksointiin. [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_plantaarifleksorit|Triceps surae-lihakset]], jotka ovat nilkan pääplantaarifleksoreita, vetävät [[Nilkan ja jalan luut|calcaneusta eli kantaluuta]] kohti [[Nilkan ja jalan luut|sääriluuta]], jolloin jalan [[Jalan_kaaret#Sisempi_pitkitt.C3.A4inen_kaari|sisempi pitkittäinen kaari]] jää kuitenkin matalaksi. Tanssijalle tärkeämpiä plantaarifleksoreita ovatkin avustavat lihakset [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Jalan_keskiosan_ja_varpaiden_plantaarifleksorit|peroneus longus]], [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Jalan_keskiosan_ja_varpaiden_plantaarifleksorit|tibialis posterior]] ja isovarpaan pitkä koukistajalihas [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Flexor_hallucis_longus|flexor hallucis longus]], sillä ne myös kohottavat jalan [[Jalan_kaaret#Sisempi_pitkitt.C3.A4inen_kaari|sisempää pitkittäistä kaarta]]. Käyttämällä näitä lihaksia tanssijalle muodostuu korkeakaarinen ojennus.<ref>Clippinger 2007, 333, 337; Lewton-Brain, 2009</ref> Toistuva yliaktiivinen triceps surae-lihasten käyttö saattaa myös aiheuttaa [[Nilkan_ja_jalan_nivelet#Ylempi_nilkkanivel|ylemmän nilkkanivelen]] takaosiin tanssijoille tyypillistä rasitusvammaa, [[Posteriorinen pinnetila|posteriorista pinnetilaa]].<ref>Lewton-Brain, 2009</ref>
{| class="wikitable"
|-
|-
| [[Kuva:Nilkan_ojennus.jpg|thumb|220x350px|right|Kuva C2. Ojennus. Jalan sisempi pitkittäinen kaari on korkea.]]
| [[Kuva:Ensimmäinen_arabesque.jpg|thumb|400x350px|right|Kuva C3. Ojennuksessa jalkaterän tulisi kääntyä hienoiseen abduktioon ja eversioon.]]
|-
|}

== Demipointe==

Demipointe-asennossa tanssija nostaa kantapäät irti lattiasta ja  nousee päkiöiden päälle. Demipointe-asento valmistaa nuorta tanssijaa [[#Pointe ja kärkitossutyöskentely|pointe-asentoon ja kärkitossutyöskentelyyn]]. Tanssija suorittaa myös usein varpaiden kärjillä tehtävät liikkeet demipointessa, mikäli tanssissa tai harjoituksissa ei käytetä kärkitossuja. Demipointessa jalan ja nilkan nivelten plantaarifleksion tulisi olla 90-100 astetta ja tämän lisäksi [[Nilkan_ja_jalan_nivelet#Metatarsofalangeaalinivelet_ja_interfalangeaalinivelet|metatarsofalangeaalinivelen]] ekstension tulisi olla n. 90 astetta tai enemmän (kuva C4)<ref>Clippinger 2007, 336-7</ref>. Jalan painopisteen tulisi olla [[Nilkan ja jalan luut|ensimmäisen ja toisen metatarsaalin]] päällä. Lihaksista demipointen suorittavat pääasiassa [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_plantaarifleksorit|triceps surae-lihakset]] ja avustajina toimivat [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Peroneus-lihakset|peroneus longus]], abductor hallucis, [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Tibialis_posterior|tibialis posterior]] ja [[Nilkan ja jalan lihakset#Flexor hallucis longus|flexor hallucis longus]].<ref>Ahonen 2008, 100-6</ref> Demipointe-asennossa nilkan ja jalan voimakkaana ja pääasiallisena tukena toimii ns. [[Nivelsiteet%2C_kantakalvo#Kantakalvo|winlass-ilmiö]], jossa [[Nivelsiteet%2C_kantakalvo#Kantakalvo|kantakalvo]] toimii eräänlaisena vipuna. 

Mikäli tanssija ei saavuta demi-pointessa toivottua 90-100 asteen plantaarifleksiota tai [[Nilkan_ja_jalan_nivelet#Metatarsofalangeaalinivelet_ja_interfalangeaalinivelet|metatarsofalangeaalinivelten]] ekstensio ei yllä 90 asteeseen, tanssija saattaa yrittää kompensoida vajausta siirtämällä jalan painopistettä päkiän ulommalle syrjälle (kuva C5). Jalkaterä kääntyy silloin supinaatioon ja jalkaan syntyy varus-asento. Asento voi johtua myös nilkkaa ja ja jalkaa tukevien lihasten heikkoudesta. Jalan lateraaliset osat ylikuormittuvat asennon toistuessa ja mm. [[Nilkan ja jalan luut|viides metatarsaaliluu]] altistuu [[Rasitusmurtumat#Viidennen metatarsaaliluun rasitusmurtuma|rasitusmurtumalle]].<ref>Fitt 1997, 33, 36-7; Motta-Valencia 2006, 4</ref>
{| class="wikitable"
| [[Kuva:Demipointe, molemmat jalat.jpg|thumb|200x350px|right|Kuva C4. Demipointessa nilkan ja jalan nivelissä tulisi olla 90-100 asteen plantaarifleksio, metatarsofalangeaalinivelen eksensio tulisi olla 90 astetta tai enemmän.]]
| [[Kuva:Sickling2.jpg|thumb|180x330px|right|Kuva C5. Jalan painopiste on siirtynyt I ja II metatarsaaliluun päältä virheellisesti päkiän ulkosyrjälle, jolloin jalan lateraaliset osat ylikuormittuvat.]]
|}

== Pointe ja kärkitossutyöskentely ==
[[Kuva:Pointe.jpg|thumb|200px|Kuva C6. Pointe-asento kärkitossuilla.]]

Pointe-asento tarkoittaa varpaiden kärjillä seisomista ja tukena tässä asennossa ovat kärkitossut, joiden kärkiosa on laatikkomainen ja kova. Varpaiden kärjillä tanssiminen edellyttää aloittelevalta tanssijalta vuosien harjoittelua tekniikan ja jalan ja nilkan lihasten vahvistumiseksi. Hyvin istuvien ja oikein jalkaa tukevien kärkitossujen valinta on tärkeää vammojen ennaltaehkäisyssä ja tossut tulisikin valita aina tanssinopettajan tai jonkun muun alan ammattilaisen opastuksella<ref>Huwyler 2002, 119.</ref>. Pointe-asennossa tanssijan [[Nilkan ja jalan nivelet#Ylempi nilkkanivel|ylemmässä nilkkanivelessä]] ja jalan nivelissä tulisi olla 90-100:n asteen plantaarifleksio. Painopiste on jakaantunut ensimmäisen ja toisen varpaan kärjelle.<ref>Clippinger 2007, 337; Kadel 2006, 814-5</ref> 

Varpaiden kärjillä seistessä lihasten aktiivinen tuki on erityisen tärkeää. [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_plantaarifleksorit|Triceps surae-lihakset]] toimivat pääasiallisina [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Plantaarifleksorit|plantaarifleksoreina]]. Varpaiden koukistajat [[Nilkan ja jalan lihakset#Flexor hallucis longus|flexor hallucis longus]] ja [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Jalan_keskiosan_ja_varpaiden_plantaarifleksorit|flexor digitorum longus]] auttavat nousussa [[#Demipointe|demipointe-asennosta]] kärjille sekä saavuttamaan [[Jalan_kaaret#Sisempi_pitkitt.C3.A4inen_kaari|korkean jalan kaaren]]. [[Nilkan ja jalan lihakset#Tibialis posterior|Tibialis posteriorin]], [[Nilkan ja jalan lihakset#Dorsifleksorit|tibialis anteriorin]] ja [[Nilkan ja jalan lihakset#Peroneus-lihakset|peroneus longuksen]] jänteet kulkevat nilkan ja jalan sivuilla ja sen vuoksi ne myös estävät jalkaa kääntymästä pronaatioon tai supinaatioon varpaiden kärjillä seistessä. Myös [[Nivelsiteet%2C_kantakalvo#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_nivelsiteet|delta-nivelside]] ja [[Nilkan_ja_jalan_nivelet#Ylempi_nilkkanivel|ylemmän nilkkanivelen]] [[Nivelsiteet%2C_kantakalvo#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_nivelsiteet|lateraaliset nivelsiteet]] tukevat nilkkaa tässä asennossa, jossa [[Nivelsiteet%2C_kantakalvo#Kantakalvo|kantakalvon windlass-ilmiö]] ei enää toimi.<ref>Clippinger 2007, 336-7</ref>

Väsyneinä tanssijat saattavat antaa jalan plantaarifleksoida kärkitossuissa vapaasti ilman lihastukea, jolloin jalkapöytä ”roikkuu” yli kärkitossusta ja jalan tukirakenteet rasittuvat<ref>Lind & Osmala 2009</ref>. Huonosti tuettu tai [[#Pakotettu plantaarifleksio|pakotettu plantaarifleksio]] saattaa venyttää nilkan ja jalan etummaisia rakenteita ja aiheuttaa esim. mikrotraumoja ylemmän nilkkanivelen etuosiin. Tämä saattaa johtaa [[Anteriorinen pinnetila|nilkan anterioriseen pinnetilaan]].<ref>Niek van Dijk 2006, 663-4</ref> Varpaiden kärjillä seistessä koko kehon painopiste asettuu myös hyvin pienelle aluelle [[Nilkan ja jalan luut|ensimmäisen ja toisen metatarsaaliluun]] ja ensimmäisen ja toisen varpaan kärjen varaan. Nämä nilkan sisemmät rakenteet joutuvat siten erityisen kovalle kuormitukselle. Toinen metatarsaaliluu, joka on ensimmäistä huomattavasti pienempi ja heikompi, saattaa helposti ylikuormittua, jolloin se altistuu mm. [[Rasitusmurtumat#Toisen metatarsaaliluun rasitusmurtuma|rasitusmurtumalle]]<ref>Ahonen 2008, 105; Goulart et al. 2008, 297</ref>.

== Pakotettu plantaarifleksio ==

Tanssija altistuu monille rasitusperäisille vammoille, mikäli mikäli hän ei yllä tendussa, demipointessa tai kärkitossuilla toivottuun 90-100 asteen plantaarifleksioon, vaan asento jää vajaaksi. Tanssija voi yrittää pakottaa jalkaterää ideaaliasentoon plantaarifleksoimalla entistä voimakkammin jalan ja nilkan niveliä. Tällöin mm. [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_plantaarifleksorit|triceps surae-lihas]] ja erityisesti [[Nilkan_ja_jalan_lihakset#Ylemm.C3.A4n_nilkkanivelen_plantaarifleksorit|akillesjänne]] altistuvat ylikuormitukselle, sillä ne suorittavat plantaarifleksiossa suurimman työn. Tämä saattaa johtaa mm. [[Akillesjänteen tendiniitti ja tendinoosi|akillesjänteen tendiniittiin tai tendinoosiin]].<ref>Norris 2005, 48</ref> Tanssija saattaa myös yrittää plantaarifleksiota niin voimakkaasti, että saavuttaa lopulta asennon, jossa [[Nilkan ja jalan nivelet#Ylempi nilkkanivel|ylemmän nilkkanivelen]] takaosassa [[Nilkan ja jalan luut|tibian]], [[Nilkan ja jalan luut|taluksen]] ja [[Nilkan ja jalan luut|calcaneuksen]] luiset pinnat joutuvat kosketuksiin. Toistuvana tämä kontakti saattaa rasittaa ylemmän nilkkanivelen takaosaa ja aiheuttaa alueelle [[Posteriorinen pinnetila|posteriorista pinnetilaa]].<ref>Niek van Dijk 2006, 665-6</ref>

== Viitteet ==
<references />

== Lähteet ==

*Ahonen, J. 2008. Biomechanics of the Foot in Dance. A Literature Review. Journal of Dance Medicine & Science. 12 (3), 99-108.
*Clippinger, K. 2007. Dance Anatomy and Kinesiology. Human Kinetics, Champaign, USA.
*Fitt, S.S. 1996. Dance Kinesiology. Schirmer Thomson Learning, USA. 
*Goulart M., O’Malley, M., Hodgkins, W. ym., 2008. Foot and Ankle Fractures in Dancers. Clinics in Sports Medicine. 27, 295-304.
*Huwyler, J.S. 2002. The Dancer’s body. Dance Books Ltd, Hampshire, UK.
*Kadel, N. 2006. Foot and Ankle Injuries in Dance. Physical Medicine and Rehabilitation Clinics of North America. 17, 2006, 813-26.
*Lewton-Brain, P. 2009. Putting Your Best Foot Forward. Biomechanical Consideration in Dancers Feet. Luento. International Dance Medicine Symposium, Helsinki 10.6.2009.
*Lind, P., Osmala, J. 2009. Haastattelu 26.5.2009. Osteopaatti ja fysioterapeutti. Suomen Kansallisooppera.
*Niek van Dijk, C. 2006. Anterior and Posterior Impingement. Foot and Ankle Clinics. 11, 663-83.
*Norris, R.N. 2005. Common Foot and Ankle Injuries in Dancers. Teoksessa Solomon R., Solomon J., Cerny Minton, S. 2005. Preventing Dance Injuries. S. 39-51. Human Kinetics, Champaingn, USA.

[[Luokka: Baletin tekniikka]]
[[Luokka: Tanssijan vammat]]