Akillesjänteen tendiniitti ja tendinoosi

Kohteesta Klassisen baletin tekniikka ja rasitusvammat - Jalan ja nilkan alue
Versio hetkellä 6. heinäkuuta 2009 kello 17.36 – tehnyt Anu (keskustelu | muokkaukset) (→‎Yleistä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gastrocnemiuksen lihakset ovat katkaistu lähtökohdasta kuvassa, alla näkyy niiden alla sijaitseva soleus lihas. Ne kiinnittyvät yhdessä akillesjänteen avulla calcaneukseen.


Yleistä

Akillesjänne on ihmisen kehon vahvin jänne, mutta anatomisen sijaintinsa vuoksi se on kuitenkin altis vammautumiselle. Jänne joutuu kantamaan yli kuusinkertaisesti kehon painon juostessa tai hypätessä. Klassisen baletin tanssijoilla esiintyy paljon akillesjänteen vammoja. Jänne joutuu kovalle koetukselle mm. runsaiden plantaari- ja dorsifleksioliikkeiden vuoksi sekä hyppyjen vuoksi. Akillesjänteen rasitusperäisistä vammoista tanssijoilla esiintyy lähinnä tendiniittiä ja tendinoosia. <ref>Hodgkins 2008, 280-3</ref>

Akillesjänteen tendiniitti tarkoittaa jänteen kudoksessa ilmenevää akuuttia tulehdusreaktiota. Jänteen tulehdus voi syntyä akuutin trauman tai pitkäkestoisen rasituksen seurauksena. Tulehdustila syntyy, kun jänne ei kestä siihen kohdistuvaa suurta kuormitusta. Akillesjännettä ei ympäröi tyypillinen synoviaalinen jännetuppi, vaan pikemminkin faskia eli kalvo, jota kutsutaan paratenoniksi. Vamma voikin esiintyä sen vuoksi joko jänteessä itsessään tai sitä ympäröivässä paratenonissa. Usein on vaikeaa erottaa, kummassa rakenteessa tulehdus on. <ref>Hodgkins 2008, 280-3; Peltokallio 2003, 495</ref> Akillesjänteen akuutti tulehdus alkaa usein jännettä ympäröivässä kudoksessa, joka aiheutta jänteeseen ja sen ympäristöön kudoshankausta ja mekaanista ärsytystä. Jänne ja sen kulkutie turpoavat. Mikäli tanssija jatkaa harjoittelua kivusta huolimatta, alkaa paratenon arpeutua ja jänteeseen alkaa muodostua kiinnikkeitä ja rakenteellisia vaurioita.<ref>Peltokallio 2003, 495</ref>

Tanssijat usein jatkavat harjoittelua akuutissa vaiheessa kivusta huolimatta, jolloin tendiniitti saattaa kehittyä krooniseksi tendinoosiksi. Hoitamattomana pitkälle kehittynyt tendiniitti saattaa kroonistua ja muuttua tendinoosiksi. Tendinoosi on jänteen degeneratiivinen tila, joka voi johtua myös pitkäaikaisesta tulehdustilasta. Tendinoosissa jänne paksuuntuu paikallisesti tai laajemmin. Siihen ei liity enää akuuttia tulehdusmuutosta. Tendinoosi liittyy myös usein osittaisiin tai koko jänteen repeämiin.<ref>Hodgkins 2008, 280-3; Peltokallio 2003, 495</ref>

Baletin tekniikasta aiheutuva kuormitus

Tanssijan akillestendiniitin tai –tendinoosin syntyyn on useita syitä. Klassisen baletin tekniikassa on runsaasti plantaarifleksiota sisältäviä liikkeitä (mm. nilkan ojennus, demipointe, pointe), jota suorittavat pääasiallisesti akillesjänteeseen kiinnittyvät triceps surae-lihakset.<ref> Kadel 2006, 824</ref> Kuitenkin suuremman kuormituksen akillesjänteelle aiheuttaa lihaksen eksentrinen työ, varsinkin liikkeen tapahtuessa nopeasti. <ref>Peltokallio 2003, 452</ref> Akillesjänteeseen kohdistuu nopeaa eksentristä työtä mm. klassisen baletin runsaissa hypyissä, hyppyjen ponnistus- ja lasketumisvaiheessa tapahtuvassa demi-pliéssä. Tämä voi aiheuttaa mikrovaurioita jänteeseen ja johtaa vähitellen tulehdukseen.<ref>Peltokallio 2003, 452</ref>

Tendiniitti saattaa aiheutua esim. siitä, että tanssija laskeutuu toistuvasti hypystä laskematta kantapäitä kokonaan maahan, jolloin akillesjänne saattaa vähitellen lyhentyä ja tulehdusriski kasvaa. Mikäli tanssijalla on matala demipointe-asento, triceps surae-lihakset ja akillesjänne ylikuormittuvat helposti. Tällöin lihakset ja niiden jänne joutuvat työskentelemään voimakkaammin tanssijan yrittäessä nostaa asentoa toivottuun 90-100 asteen plantaarifleksioon.<ref>Norris 2005, 48</ref>

Tendiniitti saattaa myös johtua pakotetusta aukikierrosta, jolloin jalka kääntyy pronatoivaan asentoon. Pronaatiossa calcaneus kääntyy eversioon. Talus puolestaan kääntyy sisäkiertoon ja kiertää samalla tibiaa sisäänpän. Tämä jalan virheasento aiheuttaa myös akillesjänteen vääntymisen, joka aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta etenkin jänteen mediaaliselle osalle.<ref>Norris 2005, 48; Peltokallio 2003, 497</ref> tähän kuva esim. matalasta demipointe-asennosta

Oireet

Akillesjänteen tendiniitti oireilee paikallisena kipuna, usein 3-6 cm päässä sen kantapään kiinnityskohdasta. Tämä on akillesjänteen heikoin kohta, sillä se osa jänteestä on heikosti verisuonitettu ja jännesäikeet menevät eniten ristiin.<ref>Peltokallio 2003, 489</ref> Samalla alueella tuntuu arkuutta palpoidessa. Aamuisin akillesjänne saataa tuntua jäykältä ja kivuliaalta. Vähitellen kipua alkaa esiintyä myös fyysisen aktiviteetin aikana ja erityisesti hypyistä laskeutuessa tai syvässä nilkkanivelen dorsifleksioasennossa. Kipu häviää levossa. Jänteessä esiintyy akuutissa vaiheessa turvotusta ja joskus nilkkaa koukistaessa ja ojentessa narinaa.<ref>MacIntyre et. al 2000, 363-4; Motta-Valencia 2006, 10</ref>

Hoito

Akillesjänteen rasitusvammat reagoivat hyvin konservatiiviseen hoitoon. Tanssija pystyy usein palaamaan harjoitteluun 2-3 viikon kuluttua. Lepo tulehduskipulääkitys, kylmähoto ja venyttelyt sekä voimaharjoittelu tehotavat tendiniittiin. Triceps surae-lihaksia tulisi venyttää kevyesti ja suorittaa kevyitä vastustavia harjoitteita pohjelihaksille, jotka etenevät progressiivisesti. Kantakorokkeita (1,5-2 cm) voidaan harkita tavallisiin kenkiin. Myös tekniikkavirheiden korjausta tulisi painottaa sekä tendiniitin että tendinoosin hoidossa.<ref>Peltokallio 2003, 502</ref> Esimerkiksi pronaation korjaaminen aukikiertoasennossa on tärkeää, jotta akillesjänteelle ei aiheudu ylimääräistä kuormitusta vääntyneen asennon vuoksi.

Tendinoosissa hoitojakso on huomattavasti pitempi. Tendinoosin hoito perustuu kollageenisynteesin kehittämiseen ja voimaharjoitteluun. Aluksi lepo on tärkeää, kunnes narina jänteessä on lakannut. Aikaisessa vaiheessa suoritetaan plantaarifleksioita jumppakuminauhan vastuksella. Sen jälkeen siirrytään eksentriset voimaharjoitteisiin, sillä ne vaikuttavat suotuisasti jänteen kollageeniin, elastisuuteen ja toimintaan. Lämmiteltynä triceps surae-lihaksia on myös tärkeää venyttää. Harjoitteita suoritetaan aina kivuttomalla alueella ja kuntoutuksen seuraavaan vaiheeseen edetään vasta, kun edellinen jakso voidaan viedä läpi ilman kipua. Myös paikalliset kortisonipistokset ovat antaneet hyviä hoitotulosia.<ref>Peltokallio 2003, 503</ref> Mikäli konservatiivinen hoito ei auta, akillesjänne saattaa tarvita leikkaushoitoa. <ref>Hodgkins et al. 2008, 282-3</ref>

Viitteet

<references />

Lähteet

  • Hodgkins, C.W., Kennedy, J.G., O’Loughlin, P.F., 2008. Tendon Injuries in Dance. Clinics in Sports Medicine. 27 (2008), 279-88.
  • Kadel, N., 2006. “Foot and Ankle Injuries in Dance”. Physical Medicine and Rehabilitation Clinics of North America, 17, 2006, 813-26.
  • MacIntyre, J., Joy, E., 2000. “Foot and Ankle Injuries in Dance”. Clinics in Sports Medicine. Vol 19, No 2, April 2000.
  • Motta-Valencia, K., 2006. ”Dance-Related Injury”. Physical Medicine and Rehabilitation Clinics of North America, Vol 17, Issue 3, Aug. 2006.
  • Norris, R.N. 2005. “Common Foot and Ankle Injuries in Dancers”. Teoksessa Solomon R., Solomon J., Cerny Minton, S., 2005. Preventing Dance Injuries. S. 39-51. Human Kinetics, Champaingn, USA.
  • Peltokallio, P., 2003. Tyypilliset urheiluvammat. CD-versio. Medipel Oy.