Nilkan ja jalan lihakset

Kohteesta Klassisen baletin tekniikka ja rasitusvammat - Jalan ja nilkan alue
Versio hetkellä 26. elokuuta 2009 kello 12.38 – tehnyt Anu (keskustelu | muokkaukset) (→‎Tibialis posterior)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleistä

Useat nilkan ja jalan lihasten supistuvat osat sijaitsevat sääressä nilkan ja jalan yläpuolella. Niiden jänteet ovat kuitenkin kiinnittyneet jalan luihin siten, että nilkkaan ja jalkaan muodostuu liikettä lihasten supistuessa.<ref>Russel et al 2008, 78</ref> Tässä kappaleessa jalan ja nilkan toimintaan vaikuttavat lihakset on jaettu neljään ryhmään niiden pääasiallisen toiminnan mukaan: plantaarifleksoreihin, dorsifleksoreihin sekä inversiota ja eversiota suorittaviin lihaksiin.

Plantaarifleksorit

Ylemmän nilkkanivelen plantaarifleksorit

Kuva N1. Akillesjänne (kuvassa tendo calcaneus) on gastrocnemius- ja soleus-lihasten yhteinen jänne ja se kiinnittyy kantaluuhun.

Ylempää nilkkaniveltä plantaarifleksoivat pohjelihakset gastrocnemius ja soleus. Niitä kutsutaan yhdessä triceps surae-lihaksiksi ja ne ovat nilkan ja jalan pääplantaarifleksoreita. Gastrocnemius on kaksiosainen lihas, jonka lähtökohta on reisiluun lateraalisessa ja mediaalisessa kondylissa. Soleuksen lähtökohta on pohjeluun päässä ja sääriluun mediaalisessa varressa. Gastrocnemius ja soleuslihas kiinnittyvät yhteisellä jänteellä, akillesjänteellä, calcaneukseen eli kantaluuhun.<ref>Tortora & Derricson 2006, 391-2</ref> Akillesjänne on ihmisen kehon suurin ja vahvin jänne ja se on 15 cm pitkä. Jänteellä ei ole tyypillistä jänteen synoviaalituppea, vaan sitä ympäröi kalvo, jota kutsutaan paratenoniksi. <ref>Peltokallio 2003, 487-9</ref>

Klassisen baletin estetiikassa suositaan plantaarifleksiota, jossa jalan kaari on korkea. Mikäli balettitanssija käyttää pelkkiä triceps surae-lihaksia plantaarifleksion suorittamiseen, nilkan ojennus, demipointe ja pointe jäävät matalakaarisiksi, sillä triceps surae ei kohota jalan sisempää pitkittäistä kaarta vaan vetää pelkästään calcaneusta kohti sääriluuta.<ref>Lewton-Brain 2009</ref>

Jalan keskiosan ja varpaiden plantaarifleksorit

Tibialis posterior (jalan invertori) ja peroneus longus (jalan evertori) toimivat jalan plantaarifleksion avustajina. Nämä lihakset plantaarifleksoivat jalkaa lähinnä keskitarsaali- ja tarsometatarsaalinivelistä, plantaarifleksoiden kuitenkin nilkan niveliäkin sekä nostaen jalan sisempää pitkittäistä kaarta korkeammalle. <ref>Clippinger 2007, 336-7; Russel et al. 2008, 78-9.</ref> Toinen tärkeä avustajaryhmä plantaarifleksiossa on varpaiden koukistajalihakset. Flexor hallucis longus ja flexor digitorum longus koukistavat varpaita metatarsofalangeaalinivelistä ja interfalangeaalinivelistä sekä suorittavat nilkan ja jalan muiden nivelten plantaarifleksiota. Nämä varpaiden plantaarifleksorit nostavat myös jalan sisempää pitkittäistä kaarta. <ref>Clippinger 2007, 336-7; Russel et al. 2008, 78-9</ref>

Invertoreiden ja evertoreiden sekä varpaiden koukistajien käyttö plantaarifleksiossa on tanssijalle tärkeää, koska ne kohottavat jalan sisempää pitkittäistä kaarta ja tekevät nilkan ojennuksesta, demipointesta ja pointesta korkeakaarisen<ref>Lewton-Brain 2009</ref>.

Flexor hallucis longus

Kuva N2. Flexor hallucis longuksen jänne kulkee mediaalisen malleolin takaa ahtaan sidekudoksisen ja luisen tunnelin läpi. Kuvassa myös tibialis anteriorin ja posteriorin jänteet.

Erityisen kovalle kuormitukselle tanssijalla joutuu isovarpaan pitkä koukistajalihas flexor hallucis longus. Sen tehtävänä on siis koukistaa isovarvasta, avustaa nilkan plantaarifleksiossa ja kohottaa jalan sisempää pitkittäiskaarta. Flexor hallucis longuksen lähtökohta on sääriluun takaosassa ja sen jänne kulkee sääriluun mediaalisen malleolin takaa kiinnittyen isovarpaan distaaliseen falangiin. Nilkan takaosassa se kulkee läpi ahtaan luisen ja sidekudoksisen tunnelin, jonka muodostavat sääriluun pinta ja koukistajalihasten jänteitä tukeva side nimeltään flexor retinaculum (kuva N2). Tässä tunnelissa se kulkee pitkin taluksen takapintaa ja sen jälkeen jatkaa matkaansa calcaneuksen sustentaculum talin alta. Sustentaculum tali on calcaneuksen mediaalisessa yläosassa sijaitseva kyhmy, joka kannattelee talusta.<ref>Kapandji 1997, 210-1; Tortora 2006, 392.</ref> Kun jänne tulehtuu tanssijalla runsaan käytön vuoksi, sen liike ahtaassa tunnelissa käy hankalaksi<ref>Lewton-Brain 2009</ref>.

Dorsifleksorit

Nilkan ja jalan dorsifelksio tapahtuu pääasiassa ylemmästä nilkkanivelestä, jonka tärkein dorsifleksori on tibialis anterior (kuva N2). Sen lähtökohta on sääriluun lateraalisessa kondylissa. Lihas kulkee nilkan sisäsyrjää mediaalisen malleolin etupuolelta ja se kiinnittyy jalkapohjaan ensimmäisen metatarsaaliluun proksimaalisen pään ja ensimmäisen cuneiformiksen alapuolelle. Kiinnityskohtansa vuoksi tibialis anterior kohottaa myös jalan pitkittäistä kaarta nostamalla ensimmäisen metatarsaalin päätä ja navicularea ylöspäin. Extensor hallucis longus ja extensor digitorum longus, jotka suorittavat pääasiallisesti varpaiden ojennusta, avustavat dorsifleksiossa.<ref>Russel et al. 2008, 78-9; Tortora ym. 2006, 392-3</ref>

Eversiota ja inversiota suorittavat lihakset

Kuva N3. Peroneus longuksen, breviksen ja tertiuksen jänteet.

Peroneus-lihakset

Nilkan ja jalan tehokkaimmat evertorit ovat peroneus longus ja brevis (kuva N3). Peroneus longuksen lähtökohta on pohjeluun päässä ja lateraalisessa varressa. Sen jänne kulkee nilkassa lateraalisen malleolin takapuolelta, kiertää jalan alapuolelle ja kiinnittyy ensimmäiseen metatarsaaliluuhun ja ensimmäiseen cuneiformikseen. Peroneus longus evertoi nilkkaa ja jalkaa vetämällä sitä sivulle ja plantaarifleksoi laskemalla ensimmäistä metatarsaalia. Peroneus longuksen suorittama plantaarifleksio tapahtuu pääasiassa keskitarsaali- ja tarsometatarsaalinivelistä. Peroneus longus on tärkein jalan kaarien tuki- ja kohottajalihas ja siten tärkeä lihas myös tanssijalle, sillä se auttaa muodostamaan korkeakaarisen nilkan ojennuksen, demipointen ja pointe-asennon. Eversiota avustaa vielä peroneus brevis ja tertius (kuva N3). <ref>Kapandji 1997, 220; Tortora 2006, 392</ref>

Tibialis posterior

Tärkein nilkan inversiota suorittava lihas on tibialis posterior (kuva N2). Sen lähtökohta on sääriluun ja pohjeluun takaosissa sekä niiden välisessä kalvossa. Tibialis posteriorin jänne kulkee nilkassa mediaalisen malleolin takapuolelta. Se kiinnittyy jalan alapuolella toiseen, kolmanteen ja neljänteen metatarsaaliluuhun, naviculareen, cuboideumiin sekä kaikkiin kolmeen cuneiformikseen.<ref>Tortora & Derricson 2006, 392</ref> Tibialis posterior suorittaa lähentämistä, plantaarifleksiota ja supinaatiota. Plantaarifleksiota se suorittaa erityisesti keskitarsaali- ja tarsometatarsaalinivelistä. Sen yksi tärkeimmistä tehtävistä on jalan kaarten tukeminen, kohottaminen ja suuntaaminen. Sen vuoksi se on myös tanssijalle tärkeä lihas, sillä se auttaa muodostamaan korkeakaarisen plantaarifleksion. Inversiossa avustaa mm. tibialis anterior, jonka tärkein tehtävä on nilkan dorsifleksio. <ref>Kapandji 1997, 222</ref>

Viitteet

<references />

Lähteet

  • Clippinger, K. 2007. Dance Anatomy and Kinesiology. Human Kinetics, Champaign, USA.
  • Kapandji, I.A. 1997. Kinesiologia II. Alaraajojen nivelten toiminta. Medirehab kirjakustannus, Laukaa.
  • Lewton-Brain, P. 2009. Putting Your Best Foot Forward. Biomechanical Consideration in Dancers Feet. Luento. International Dance Medicine Symposium, Helsinki 10.6.2009.
  • Peltokallio, P. 2003. Tyypilliset urheiluvammat. CD-versio. Medipel Oy.
  • Russel, J.A., McEwan, I.M. & Koutedakis Y., 2008. Cinical Anatomy and Biomechanics of the Ankle in Dance. Journal of Dance Medicine & Science. 11 (3), 75-81.
  • Tortora G. & Derricson, B. 2006. Principles of Anatomy and Physiology. John Wiley & Sons. Inc., Hoboken, USA.